Hellekesä 2018

Kausityössä Kilpisjärvellä 19.6 - 22.9 helteisenä kesänä vuonna 2018.

Kuvat: ©Tarmo Soukka

Olin soitellut Kilpisjärven retkeilykeskukseen Riitalle ja kysellyt töitä kesäksi, kun työni bussinkuljettajana oli loppunut terveydellisistä syistä. Olimme vaimoni kanssa käymässä Petroskoissa, kun kauan kaivattu puhelu tuli Suomen läntisimmästä kylästä Kilpisjärveltä: "Heippa. Täällä Riitta, pääsisitkö auttamaan meitä kesäksi?". Siitä puhelusta alkoi pikainen valmistautuminen kohti mitä elämysrikkainta kesää.

©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka

17.6.2018

Kesäkuun ilta, auto on tankattu, pesty ja pakattu lapin kesää varten. Päivällä olin todistamassa kummipojan ripille pääsyä ja nyt on aika suunnata kohti Pelloa ja siellä Juoksengin kylää, jonne teen "välilaskun" matkalla Suomineidon peukaloon ja siellä Kilpisjärven Retkeilykeskukseen kausitöihin kesäksi.


©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka

Vielä samana iltana saavun Juoksenkiin, jossa ystäväni Pirjo odotteleekin jo kahvin kanssa. Kauan en kuitenkaan jaksa seurustella vaan painun pehkuihin sillä pitkähkö ajomatka ja muut päivän puuhastelut ovat imeneet melkein kaikki mehut minusta.

Niin väsynyt en kuitenkaan ole, ettenkö jaksaisi ihastella keskiyön aurinkoa ja mahtavaa Tornionjokea.


©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka

18.6.2018

Aamukahvit ja puurot kun oli nautittu ja hetken aikaa rupateltu ystävien kanssa matkani jatkuu kohti Suomen läntisintä kylää Kilpisjärveä. Pitkän, mutta ei puuduttavan ajomatkan jälkeen mutkan takaa ilmestyykin Suomen ehkä kuvatuin tunturi Saana (1029 m), olen siis pian perillä.

Tässä vaiheessa en vielä osannut aavistaakaan, että edessäni olisi mitä elämysrikkain kesä, joka olisi vielä mittaushistorian kuumin.

©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka

Maanantai on jo kallistunut iltapäivän puolelle, kun käännyn Retkeilykeskuksen pihaan. Täytyy myöntää, että minua hieman jännittää, olenhan työskennellyt täällä viimeksi keväällä 1999. 

Hetkeä myöhemmin olen tutustunut henkilökuntaan ja ottanut solukämpän haltuuni, hyvältä vaikuttaa.

19.6.2018

Tiistain koittaessa minulla olisi edessäni ensimmäinen työpäivä, aloitan tiskarina, kunnes vakituinen tiskari saapuisi noin viikon kuluttua, jolloin siirryn aamiaiskokiksi. ihana Tanja. K opasti minut työhön tiskarina kuten myös myöhemmin aamiaisen saloihin.


Vaikka työ viekin aikaa, jää kuitenkin aikaa retkeillä ja mielenkiintoisia paikkoja Kilpisjärvellä riittää. Seuraavaksi muutamia kivoja päiväretkipaikkoja, joihin voi tutustua Kilpisjärveltä käsin.

.

***** Saanajärven päivätupa *****

Tupa sijaitsee Saanan takana ja kuten nimikin sanoo Saanajärven rannalla ja on tarkoitettu vain päiväkäyttöön. Matkaa tuvalle tulee Kilpisjärven kylältä noin neljä kilometriä ja polku on helppokulkuista maastoa. Lemmikit ovat myös tervetulleita tuvalle, mutta vain muiden retkeilijöiden suostumuksella. Tuvalla on myös wc ja jäteastiat, mutta kuten jokainen retkeiliä sen tietää niin omat roskat tulisi itse viedä pois maastosta.

©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka

Näkymä päivätuvalta järvelle. Järvi sijaitsee Saanatunturin ja Iso Jehkasen välissä noin 200 metriä korkeammalla kuin Kilpisjärven kylä ja 680 metriä meren pinnasta. Kokoa järvellä on 70,1 ha ja rantaviivaa järvellä on 5 km.

©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka

Pitkospuut retkeilykeskuksen suuntaan mennessä. Polku nousee hieman puurajan yläpuolelle mutta on helppokulkuinen, joskin hieman kivikkoinen, joten hyvät kengät ovat tarpeen.


***** Kolmen valtakunnan rajapyykki *****

Kolmen valtakunnan rajapyykki sijaitsee vanhalla Norjan ja Ruotsin rajalla. Kesäisin Kolttalahteen pääsee Retkeilykeskuksen rannasta Malla-laivalla ja kävelymatkaa Kolttalahdesta rajapyykille tulee kolme kilometriä. Vaihtoehtoisesti rajapyykille voi myös kävellä Mallan luonnonpuiston halki, jolloin matkaa tulee noin 11 kilometriä.

©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka

Norjan ja Suomen raja, varmasti maailman rauhallisin natomaan ja ei natomaan raja. Rajapyykiltä pois kävellessä voi ihailla vaikkapa kaukana siintävää Saanatunturia.


***** Tsahkaljärvi *****

Järvi sijaitsee 559,5 metrin korkeudessa kylän eteläpäässä, järveltä on upea näkymä Saanatunturille. Polku järvelle lähtee Kilpisjärven luontokeskukselta ja matkaa järvelle tulee noin kaksi kilometriä. Polku on helppokulkuista, tosin järvelle mentäessä nousua on aika paljon. Järvelle on myös rakenteilla avolaavu, jossa voi paistaa makkarat.

©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka

Kuvassa Suomen ehkä kuvatuin puuvene, taustalla Tsahkaljärvi ja Saana.


Kilpisjärveltä on myös helppo piipahtaa Norjan puolelle ihailemaan jylhiä maisemia. 

©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka

Ajattelin vapaapäivänä lähteä käymään Norjassa Skibottenissa vohvelikahveilla, joita nautitaan hillon ja herajuuston kera. Herajuusto jakaa mielipiteet jyrkästi, mutta minusta se on herkullista ja sopii hyvin vohveleiden kyytipojaksi.

Juutuin kuitenkin ruuhkaan jo ennen Suomen ja Norjan yhteistä tulliasemaa.


***** Rovijoen putous *****

Rovijoen vesiputous tunnetaan myös morsiushuntu putouksen nimellä. Korkeutta putouksella on 28 metriä ja se sijaitsee aivan Kilpisjärveltä Skibotteniin menevän tien varressa, matkaa Kilpishallin pihalta putoukselle tulee 36 kilometriä. Paikka on melko huomaamaton eikä parkkipaikalle ole minkäänlaisia opasteita, mutta Norjasta päin tultaessa putous näkyy maantielle.

©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka

Putoukseen on aikoinaan pudonnut ihmisiä, joita ei ole koskaan löydetty etsinnöistä huolimatta, ja putouksen lähistöllä onkin muutamien sinne tippuneiden ihmisten muistolaattoja. Nykyisin alueella on kaiteet, joten siellä liikkuminen on turvallista, tosin polun alapäässä on sortumavaara ja reitti onkin siltä kohdin suljettu, mutta vierestä menee polku, jota on turvallista kulkea.


***** Gorsabruan kanjoni *****

Birtavarresta lähtevä, kapea ja kuoppainen hiekkatie, jonka varrella näkee lampaita, jotka huolettomasti makoilevat keskellä ajotietä, eivätkä välitä tuon taivaallista muista kulkijoista. Matkalla Birtavarresta parkkipaikalle voi käydä tutustumassa myös Ankerlian hylättyyn kaivokseen sekä Holmenesin merisaamelaisten majoihin.

Matkaa ylhäällä olevalle parkkipaikalle tulee noin 13 kilometriä, josta alkaa polku kohti Gorsabruan siltaa ja kanjonia, matkaa parkkipaikalta sillalle tulee 1,8 kilometriä suuntaansa, mutta polku on helppokulkuinen ja maisemat upeat.

Gorsabruan silta ylittää 150 metriä syvän kanjonin, joka on myös Pohjois-Euroopan syvin. Sillalta on mahdollista hypätä benjihyppy kanjoniin, benjihyppyjä järjestetään kesäisin useampina päivinä. Korkeanpaikan kammoiselle oli jo sillan ylittäminen haaste sinänsä, joten minun kohdallani hyppy ei tulisi kysymykseenkään, mutta jotkut hurjapäät uskaltavat tehdä myös sen. 

©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka

Toinen puoli kanjonista on vehreämpi ja silloin kun minä kävin kanjonilla verhoili ympäristön aavemainen usva.


***** Steindalsbreen jäätikkö *****

Lähdin uuden ystäväni Tiinan kanssa käymään Steindalsbreen jäätiköllä, lähtö venyi iltapäivään Tiinan työvuoron vuoksi ja paluumatkalla jäätiköltä alas oli jo hämärää. Matkaa Kilpisjärven tulliasemalta parkkipaikalle tulee 85 kilometriä.

©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka

Steindalsbreen on yli 8000 vuotta vanha jäätikkö Norjassa, Steindalenissa. 

Jäätikön reuna on n. 480 metriä merenpinnan yläpuolella. Matkaa edestakaisin kertyy n. 13,5 km.

©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka

Jäätikölle menee hyvin merkitty polku vaihtelevassa maastossa, alussa on hieman nousua ja polun molemmin puolin on upeita vuoria kuten Gaskacohkka (1507m.) sekä Steindalstinden (1511m.).

©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka

Jäätikön reunan läheisyydessä on kylttejä, joista voi nähdä kuinka jäätikkö on vuosien saatossa vetäytynyt ja kun miettii sitä kuinka nopeasti jäätikkö on sulanut, ei enää epäile ilmastomuutoksen vaikutusta.

©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka

Steindalsin "erätuvan" jälkeen polku kulkee pitkän matkan pitkin tasaista niittyä, jossa voi nähdä myös laiduntavia lampaita. Hieman ennen jäätikköä polku nousee ja kulkee pitkin moreeniharjua.

©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka

Minä jäätikön reunalla Tiina. H:n kuvaamana. Itse jäätikölle kiipeäminen ei ole suotavaa ilman asianmukaisia varusteita ja kokemusta. Tällä kertaa emme siis kiivenneet, mutta ehkä seuraavalla kerralla?


***** Kotia kohti *****

Kesä on ollut upea ja syksy on saapunut kaikessa väriloistossaan, illat ovat hieman viilenneet ja ensilumet ovat sataneet tuntureille sekä turistien paljous on hiljalleen hiipumassa. Vielä muutama työvuoro ja minun on aika pakata autoni ja lähteä kohti etelää.

©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka

Viimeinen työvuoro tehty, melkein kaikki tavarat on pakattu ja asunto siivottu. Kesä on ollut kiva, tutustuin uusiin ihmisiin ja sain jopa muutaman uuden ystävänkin. Kotiin on kuitenkin ikävä, olenhan ollut jo pitkään erossa rakkaasta vaimostani, tapasimme vain kerran koko kesäkauden aikana ja vietimme ihanan lomaviikon Sevettijärven rauhallisissa maisemissa Itä-Lapissa. Huomenna (22.9.) aamulla klo. 04.00 starttaan autoni ja lähden ajamaan kohtiin.

Kaksi päivää lähtöni jälkeen satoi Kilpisjärvelle ensilumet, olisinpa ollut silloin vielä siellä.

©Tarmo Soukka
©Tarmo Soukka

Kiitos kesästä Kilpisjärvi, Nähdään taas!